Maailma Lintusen silmin

Aamulla heräsin tekstiviestin ääneen. Henkilöstöpalvelu Pestistä otettiin yhteyttä ja kyseltiin olisinko kiinnostunut työskentelemään pesulassa. Hieman lisätietoja kyseltyäni (palkka, paikka, aika) päätin ottaa paikan vastaan. Minulle tuli varsin nopea lähtö. Työ ei kyllä ole mitään vaikeaa. Minun vastuullani on laittaa pyyhkeitä koneeseen joka taittelee ne ja vie liukuhihnalla ne pakkaamoon, josta sen osan työntekijät vievät ne sitten sinne minne ne kuuluu. Työ ei ole myöskään raskasta. Lähinnä jalkoihin vain särkee koska työ on seisomatyötä. Erehdyin laittamaan jalkaan lenkkarit, jotka ovat kyllä mukavat mutta ne ei hengitä. Jalat tuoksuivat mukavasti hielle työpäivän päätteeksi. Olen siis perjantaihin saakka pesulatyttönä. Pitempään en suostu olemaan vaikka pitempi aikaista työtä tarjoisivat. Minun pitää saada tehtyä myös opparia. Se on nyt tärkeintä.

"Kun avaat tämän kirjan, lähdet matkalle yhdeksänvuotiaan Bruno-pojan kanssa. (Tämä ei kylläkään ole kirja yhdeksänvuotiaille.) Ennen pitkää saavutte Brunon kanssa aidalle. Joka puolella maailmaa on samanlaisia aitoja. Toivottavasti sinun ei koskaan tarvitse kohdata sellaista aitaa." Lukaisinpas eilen junamatkalla John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa -teoksen. Iholla kulki kylmät väreet ja mieli laukkasi vielä pitkän aikaa kirjan luettuani. Kirja on kirjoitettu lapsen näkökulmasta, mikä tuo tarinaan oman erityisen mausteensa. Se on uskottava. Vaikka ihmiset, aikuiset ihmiset, ovat kuinka pahoja, ei lapsi sitä aina pysty käsittämään. Tuo lapsille ominainen naivius on kadonnut meistä. Suurin osa tuntuu unohtavan mitä maailma oli lapsen silmin katsottuna. Lapset elävät aikuisten hirmutekojen keskellä. Ihmiset ovat julmia toisilleen. Varsinkin erilaisille ihmisille. Varsinkin aikuiset toisilleen, sekä lapsille ja niille joilla ei ole kykyä puolustautua. Lapset oppivat ai

Tänään oli sitten viimeinen työpäivä. Nämä menneet neljä kuukautta on olleet todella mukavat ja menneet todella vauhdilla. Tykkäsin työstäni. Toivottavasti ottavat joskus vielä uudelleen. Viimeisen päivän kunniaksi töissä tarjottiin kakku kahvit minun ja toisen harjoittelijan lähdön takia. Se suklaa-chili-kakku oli vaan jotain niiiiiiin hyvää. Lisäksi oli mukava kuulla että työpanostani oli arvostettu. Ehkä se ura tästä vielä urkenee..jahka vaan valmistun joskus. Töiden jälkeen suuntasin Espooseen Isoon Omenaan. Tarkoitus oli mennä ostamaan isänpäivälahjaksi Don Rosan joku kovakantisista kokoelmista ja samalla pyytää se nimmari, kun hän nyt sattui siellä olemaan niitä jakamassa. Matkalla onnistuin eksymään, itseasiassa aika pahastikkin kun en osannut jäädä oikealla asemalla pois. Linja-autossa ei ollut valotaulua jossa lukee pysäkit joten oikean pysäkin löytäminen oli ensikertalaiselle jälleen vaikeaa. Kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin. Sain kirjan ja nimmarit. Don Rosa oli to

Tein tänään jotain uskomatonta. Ajoin Helsingissä! Ruuhka-aikaan! Manuaalivaihteistolla! Ja selvisin hengissä! Jouduin tänään töiden takia hyppäämään ratin taakse. Voin suoraan myöntää että kyllä pelotti! En ole ajanut manuaalivaihteisella autolla ikuisuuksiin. Kesällä treenasin vähän Timon kanssa Pieksämäen entisen lukion pihalla. Sitä edellinen kerta olikin autokoulussa. Enkä ikinä ole ajanut Helsingissä. Bussikaistat ja useampi kaistainen moottoritie olivat jotain aivan uutta. Ajamiseni olikin aika helvetin nykivää. Muutaman kerran auto sammui, jopa keskelle risteystä! Ihme että olen vielä elossa! Sainkin osakseni aika monta kertaa vihaista tyyttäilyä. Muutaman kerran ajoin myös harhaan, navigaattorista huolimatta. En oikeastaan eksynyt mutta olin väärällä kaistalla enkä voinut kääntyä silloin kun olisi pitänyt. Onneksi navigaattori osasi laskea aina uuden reitin. Takaisin tullessa olikin sitten jo vähemmän ongelmia vaihteiston kanssa. Mutta olisittepa kuulleet kuinka ne ulisi

Kaksi viimeisintä kirjoitusta herätti erään lukijani kommentoimaan. Hän halusi selityksen miksi puhun muutosta halloweenina kun muutan jo tänä viikonloppuna. Pyhäinpäiväänhän on vielä aikaa. Haluankin nyt huomauttaa että pyhäinpäivä ja halloween ovat kaksi eri asiaa, vaikka ne liittyvätkin toisiinsa. Pyhäinpäivä on kristillinen juhlapäivä, vainajien muistopäivä ja halloween on kelttiläiseen juhlapäiväistä periytynyt juhla, pyhäinpäivän aatto. Halloweenia juhlitaan lokakuun viimeisenä päivänä ja pyhäinpäivän päivämäärä vaihtelee. Lisätietoja Viiveestä ja Wikipediasta . Itse juhlin halloweenia lähinnä pukeutumisen takia. Rakastan naamiaisia mutta kukaan ei niitä ole yleensä järjestänyt kuin halloweenina. Tänä vuonna ei näköjään silloinkaan. Pitäisi varmaan aloittaa larppaamaan tai jotain että saan tyydytettyä nämä pukeutumisleikkiviettini. (Huom. En voi järjestää omia pirskeitä, koska Timo vastustaa ajatusta. Ymmärrettävistä syistä. Lisäksi tympii järjestää yhtään mitään juhlia, kun

Kävin tänään Jennin kanssa Kiasmassa. Se oli itselleni muuten ensimmäinen kerta. Vielä Ateneum ja Sibelius-monumentti niin kaikki pakolliset Helsingin nähtävyydet olisi nähty. Kiasman näyttely sisälsi afrikkalaista nykytaidetta ja oli sisällöltään varsin poliittinen. Mitä meille tulee mieleen Afrikasta? Länsimaiden riisto, köyhyys, AIDS, sodat, nälänhätä... On Afrikka paljon muutakin. Varmasti on. Ei kaikki ole niin mustavalkoista mitä ajatellaan.  Vaihtoaikanai Saksassa ystävystyin erään etelä-afrikkalaisen vaihto-oppilaan kanssa. Ei hän haaveilut jäävänsä Eurooppaan paremman elämän  toivossa. Itseasiassa hänellä oli kova koti-ikävä. Monet asiat olivat hänestä kotona paremmin kuin Saksassa. Totta. Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Eikös se näin mene? Nautin kuitenkin näyttelystä. Teokset herättivät minussa monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Työt eivät olleet niin provosoivia kuin etukäteen ajattelin. Jotenkin kuvittelin Kiasman olevan täynnä jotain provosoivaa pornoa mutta

Olipas lauantai. Piti yksinään viettää kun kaikilla oli muita kiireitä tänään. No kyllähän se viikonloppu myös yksinään menee. Olisi vain ollut hienoa viettää viimeinen viikonloppu Helsingissä ystävien kanssa. Kävin siis yksinään kiertelemässä kaupungilla. Ostelin kaikkea tarpeellista kuten huulirasvaa ja suihkusaippuaa sekä tarpeetonta mutta, ah, niin söpöä tavaraa. Teemavärinä oli nyt pinkki. Pinkki rusetti on Backstreetista (2€). Korvikset Cybershopista (5 euroa). Ostin sieltä myös leopardikuvioiset rinkulat (4 euroa). Kuvan hansikkaat on myös samaisesta liikkeestä mutte ne ostin jo viime viikonloppuna (6€). Teemasta erottuvana on kuvassakin näkyvä vihreä paita Lindexistä (12€). Tein tänään itselleni ruuaksi makaroonimössä ja tomaatti-mozarella salaattia. Jennin makaronimössö Makaronia Jauhelihaa Herne-maissi-paprika pussi Aurajuustoa Sekoita keitetyt makaronit, paistettu jauheliha ja sulanut herne-maissi-paprika pussin sisältö keskenään. Ripottele päälle aurajuustoa

Tein eilen illalla itselleni muutaman kappaleen lämpimiä leipiä. Oli muuten tosi hyviä :) Lämpimät tonnikala-ananasleivät (4kpl) 4 kpl ruisleipää Ketsuppia Sinappia 1 prk ananasviipaleita 1 prk tonnikalaa Juustoraastetta Pizzamaustetta Laitetaan pellille ruisleipä viipaleita joiden päälle sivellään ketsuppia ja sinappia. Päälle laitetaan tonnikalaa, ananasta ja juustoraastetta. Lopuksi pizzamaustetta. Leivät laitetaan 150 asteiseen uuniin n. 15 minuutiksi.

Nyt kun joulukonvehdit ovat jo ilmestyneet kauppoihin, voin jakaa tämän vuotiset joululahjatoiveeni. Minulla on kaksi joululahjatoivetta: Uusi rannekello ja Stephen Kingin kirja Kirjoittamisesta. Jälkimmäistä olen siis jo lukemassa mutta haluan saada sen kirjahyllyyni, jotta voin ottaa sen aina hädän hetkellä esille ja selventää ajatuksiani kirjoittamisen suhteen. King käyttää kirjassaan loistavia kielikuvia ja omakohtaisia havaintojaan kirjoittajan työstä joka on todella inspiroivaa. Jokaisen luetun kappaleen jälkeen tulee suuri halu kirjoittaa ja kokeilla Kingin jakamia ohjeita käytännössä. Siispä rakas Joulupukki, odotan löytäväni joulukuusen alta erään kirjan kirjavaan paperiin käärittynä. Ja siitä kellosta juttelen vielä Timon kanssa.

Eilen minun piti herätä aikaisin aamulla töihin. Timo jäi vielä nukkumaan kun itse kiirehdin bussiin. Lounastauolla Timo kävi kanssani työpaikkani läheisellä Subwaylla syömässä päivän subin, joka sattui olemaan grillattu kananrinta. Timon saapuminen Vallilaan ei ollut helpoin mahdollinen. Hän oli käyny Kulosaaressa valokuvailemassa ja yritti sieltä löytää perille. Ensin Timo oli kyllä löytänyt oikean bussinumeron mutta hypännyt väärään suuntaan menevään linjuriin. Lopulta se oikeakin suunta löytyi. Töiden jälkeen suuntasin bussilla Rautatientorille jossa tapasin Timon kanssa. Kävimme ostamassa Hemtexistä Timolle uuden tyynyn, koska Joensuussa ei kyseistä liikettä kuulema enää ole. Kävimme myös WTC:llä tarkistamassa italialaisen ravintolan sijainnin jota edellisenä iltana olimme etsineet ja kyllä, se oli kauppakeskuksen sisällä, eikä ollut enää auki kun me sitä etsimme. Löysimme WTC:ltä pienen makeiskaupan joka oli erikoistunut amerikkalaisiin herkkuihin. Ostimme sieltä karkkia. Timo

Sunnuntai sujui sujauksessa. Aamulla suuntasimme kulkumme keskustaan ja kävimme Picnikillä syömässä hieman jotain suolaista, vaikka aamupalan olimmekin kämpillä jo syöneet. Timo otti kahvin sekä lohiwrapin ja minä puolestani nautin teen kanssa bagelin lohitäytteellä. Nautittuamme tästä hetkestä kahvilassa suuntasimme kulkumme Tennispalatsille. Ostimme liput seuraavan Johnny English näytökseen ja osotellessamme leffan alkua kävimme Anttilassa sekä Kampissa pyörimässä ja hyörimässä. Johnny Englis Reborn oli hyvä. Kyllä Atkinsonille sai taas nauraa. Jatko-osaksi elokuva oli todella onnistunut. Ehkä se oli vain hyvä asia että ekan ja tokan osan välillä oli reippaasti aikaa.  Elokuvan jälkeen pysähdyimme Teereenpelissä nauttimassa lasilliset. Minä otin mustikkasiideriä ja Timo olutta jossa oli suklainen jälkimaku. Istuimme ulos terassille koska aurinko paistoi niin kauniisti. Kirpakka syysilma oli ajanut muut asiakkaat pysymään sisällä mutta saimmepahan nauttia juomistamme aivan kah

Timo tuli eilen minun ilokseni tänne pääkaupunkiin. Aamulla menin kultaani vastaan Pasilan asemalle ja käytyämme viemässä tavarat kämpilleni lähdimme kaupungille kiertelemään ja kaartelemaan. Ennen pitkään tuli nälkä ja päätimme mennä Chicosiin mutta Kampin ravintola oli aivan täysi. Hyppäsimme siis Hietalahden ratikkaan ja suuntasimme sikäläiseen saman ketjun ravintolaan. Tilasin hampurilaisen jossa oli härkää, kaktusta ja sipulirenkaita. Oli muuten todella hyvää. Saimme päähämme lähteä käymään Arabissa. Timo ei ollut siellä ennen käynyt joten hyppäsimme jälleen ratikkaan. Yllätykseksemme löysimme rannalta valkoposkihahni parven, jotka olivat levähtäneet yleisen lenkkeilypolun varrelle. Emme siis olleet ainoat ihailijat paikalla. Illalla suuntasimme kulkumme Linnanmäelle ihailemaan valokarnevaalia. Otimme lähinnä valokuvia. Yhdessäkään laitteessa emme käyneet. Timo sai tietenkin omalla järkkärillään parempia kuvia kuin minä omalla pokkarillani mutta laitan nyt muutamia omia o

Muutin Helsinkiin heinäkuun lopulla suorittamaan opiskeluuni liittyvää työharjoittelua. Olen todellakin pitänyt työpaikastani ja asumisesta Helsingistä. Ei Helsinki ole niin paha paikka kuin väitetään. Mutta ei myöskään niin suuri ja hieno kuin uskotellaan. Ihan ok. Voin kuvitella asuvani täällä tulevaisuudessa pidempäänkin. Nyt kuitenkin harjoittelu on lopussa. Vain kaksi viikkoa jäljellä. Kuun lopulla on tarkoitus muuttaa takaisin Joensuuhun kirjoittamaan opinnäytetyötä eteenpäin, kun ei se kirjoittaminen ole täällä oikein sujunut. Lähdekirjallisuutta olen lukenut ja muistiinpanoja on mukavasti mutta pitäsi saada nämä sekalaiset muistiinpanot vielä koottua yhdeksi järkeväksi tekstiksi. Järkyttävää kuinka nopeasti aika kuluu kun on tekemistä. Vastahan mie tänne muutin ja kohta jo palaan takaisin Joensuuhun. Tätäkin tuli eilen päiviteltyä kun kävin ystävän luona töiden jälkeen. Olin ostanu teehetkeämme varten Pågenin sitruunamuffinsseja. Ajattelin yllättää mutta yllätyinkin itse ku

Viime kuun lopulla, eräänä kauniina syysperjantaina, osallistuin työpaikan järjestämälle virkistyspäivälle. Seilasimme purjelaiva Astridilla Helsingin saaristossa. Sää suosi, ruoka oli hyvää ja seura aivan mahtavaa. Sen enempää puhelematta annan kuvien puhua puolestaan.

Selkäni vihoittelee minulle. Se on ollut kovilla viimeaikoina, jotan kostoksi se tökkii ja juilii tehden elämästäni huomattavasti vaikeampaa. Töissä istun koneen äärellä, työmatkan istun bussissa ja kämpillä istuminen jatkuu kun seikkailen Internetin ihmeellisessä maailmassa. Olen pyrkinyt lepyttelemään vihoittelevaa selkääni pieni muotoisella liikunnalla. Olen venytellyt, yrittänyt muistella mitä liikkeitä tehtiin niska-selkä -jumpassa sekä käymällä kävelyllä. Lauantaina tein pienen kävelyretken ja eilen retkeni venyi noin parin tunnin pituiseksi löytöretkeksi kun tutkin lähialuettani. Onneksi älysin ottaa kamerani mukaan jolloin sain samalla tallenntua syksyn väriloistoa. Tänään oli jälleen työpäivä. Heräsin klo 5.40 ja hyppäsin klo 6.53 bussiin, joka kuljetti minut läpi sateisen Helsingin. Jo bussissa selkäni alkoi kapinoida. Työpäivä oli sitä samaa mitä aina joten selkäni ei saanut edelleenkään levätä. Istuin koneen äärellä litteroimassa. Välillä tosin nousin ja kävelin

Olin suunnitellut viettäväni rauhallisen lauantaipäivän. Ideana oli kirjoittaa opparia eteenpäin ja lukea kirjoja. Tämä jäi kuitenkin lähinnä idea-asteelle, kun yläkerrassa alkoi kauhea poraaminen. Sain kirjoitettua opparia peräti puoli sivua eteenpäin. Päätin luovuttaa. "Ei tästä tule tänään yhtään mitään." Sitten kaverilta tuli Facebookissa viesti. Olisinko halukas lähtemään illalla keikalla? Mikä ettei. Gloriassa esiintyi kolme bändiä, joista en tuntenut yhtäkään. Päätin kuitenki lähteä avoimin mielin, koska eihän sitä ikinä tiedä mistä se seuraava lempibändi löytyy. Lisäksi sisäänpääsy oli vain 8 euroa (+ narikka 2€), mikä on suhteellisen halpa kolmen bändin keikasta. Tapasimme kaverin kanssa rautatieasemalla ja totta kai kävelimme ristiin. Onneksi kännykät on keksitty. Kävelimme keikkapaikalle ja olimme ensimmäisinä sisällä. Pikku hiljaa porukkaa alkoi valumaan sisään. Tapahtuma ei kyllä ollut mikään yleisömenestys. Ihmisiä oli ylllättävän vähän mutta toisaalta Hels

Yritän vielä kerran. Näitä blogeja on tullut aloitettua jo pari kertaa. Ensimmäistä blogiani kirjoitin itseasiassa peräti kaksi vuotta, toinen tyrehtyi jo heti ensimmäisen bloggauksen jälkeen. Nyt on se tunne, että voisin yrittää uudelleen. Sen kolmannen kerran. Blogillani ei tule olemaan mitään tiettyä teemaa, koska en suoraan sanoen ole fanaattinen minkään suhteen. Minä en ole käsityöihmisiä, en neulo enkä hirveästi leivokkaan. Minulla ei ole mitään lempibändiä jota seuraisin maailman tappiin asti. Pukeutuminen on kivaa mutta en ole mitenkään erikoisen muodikas. Pidän kirjoittamisesta, kirjoista, elokuvista, ruuanlaitosta, musiikista, matkustelusta, valokuvaamisesta sekä ystävien ja perheen kanssa hengailusta. Vietän liikaa aikaa television ja internetin ääressä. Tosin television katsominen on nyt jäänyt vähemmälle, koska sellaista minulla ei nyt ole. Olen siis peruslaiska opiskelija, jonka pitäisi kohta valmistua jahka harjoittelu loppuu ja opparin saisi kirjoitettua. Olen kui