Selkäkipuja
Selkäni vihoittelee minulle. Se on ollut kovilla viimeaikoina, jotan kostoksi se tökkii ja juilii tehden elämästäni huomattavasti vaikeampaa. Töissä istun koneen äärellä, työmatkan istun bussissa ja kämpillä istuminen jatkuu kun seikkailen Internetin ihmeellisessä maailmassa.
Olen pyrkinyt lepyttelemään vihoittelevaa selkääni pieni muotoisella liikunnalla. Olen venytellyt, yrittänyt muistella mitä liikkeitä tehtiin niska-selkä -jumpassa sekä käymällä kävelyllä. Lauantaina tein pienen kävelyretken ja eilen retkeni venyi noin parin tunnin pituiseksi löytöretkeksi kun tutkin lähialuettani.
Onneksi älysin ottaa kamerani mukaan jolloin sain samalla tallenntua syksyn väriloistoa.
Tänään oli jälleen työpäivä. Heräsin klo 5.40 ja hyppäsin klo 6.53 bussiin, joka kuljetti minut läpi sateisen Helsingin. Jo bussissa selkäni alkoi kapinoida. Työpäivä oli sitä samaa mitä aina joten selkäni ei saanut edelleenkään levätä. Istuin koneen äärellä litteroimassa. Välillä tosin nousin ja kävelin ympäri toimistoa, koska en nyt voi vain istua paikoillani koko aikaa.
(Huom! Litterointi siis tarkoittaa sitä että kirjoitetaan puhtaaksi mitä kuvattussa matskussa tapahtuu ja sanotaan. Käsikirjoittaja käyttää litteroitua tekstiä hyödykseen tehdessään jälkikäsikirjoitusta.)
Tänään pääsin lähtemään jo vähän aiemmin töistä, koska sain tehtyä hommani etuajassa. Nousin siis bussiin ja olin iloinen saadessani hieman ylimääräistä aikaa itselleni. Bussi ajoi tuttua reittiä, kunnes aloin miettimään erään risteyksen kohdalla, että eikös se normaalisti käänny tuosta. Samalla hetkellä kanssamatkustajani alkoivat huutelemaan kuskille. "Hei!" "Ei meidän tänne pitänyt mennä!" "Minne sä ajat?" Kuskin piti tehdä seuraavalla pysäkillä u-käännös, joka ei ollut sulavin mahdollinen, koska tie ei ollut tarpeeksi leveä. Käännöksen aikana bussi keikkui tavallista enemmän, jolloin selkäni aloitti jälleen kovaäänisen kapinointinsa.
Kotiin tultuani olisin halunnut lähteä ulos lepyttelemään selkä parkaani mutta sade esti aikeeni, joten
venyttelin ja makasin kovalla lattialla. Joku joskus sanoi sen auttavan. Lopulta päätin ottaa päikkärit. Selkääni kuitenkin juili vieläkin joten tein pari kierto liikettä jolloin kuului naks, ja sitten helpotti. Ainakin päiväunien ajaksi ja vähän sen jälkeen. Nyt jälleen selkäni on jumissa.
Olen pyrkinyt lepyttelemään vihoittelevaa selkääni pieni muotoisella liikunnalla. Olen venytellyt, yrittänyt muistella mitä liikkeitä tehtiin niska-selkä -jumpassa sekä käymällä kävelyllä. Lauantaina tein pienen kävelyretken ja eilen retkeni venyi noin parin tunnin pituiseksi löytöretkeksi kun tutkin lähialuettani.
Onneksi älysin ottaa kamerani mukaan jolloin sain samalla tallenntua syksyn väriloistoa.
Tänään oli jälleen työpäivä. Heräsin klo 5.40 ja hyppäsin klo 6.53 bussiin, joka kuljetti minut läpi sateisen Helsingin. Jo bussissa selkäni alkoi kapinoida. Työpäivä oli sitä samaa mitä aina joten selkäni ei saanut edelleenkään levätä. Istuin koneen äärellä litteroimassa. Välillä tosin nousin ja kävelin ympäri toimistoa, koska en nyt voi vain istua paikoillani koko aikaa.
(Huom! Litterointi siis tarkoittaa sitä että kirjoitetaan puhtaaksi mitä kuvattussa matskussa tapahtuu ja sanotaan. Käsikirjoittaja käyttää litteroitua tekstiä hyödykseen tehdessään jälkikäsikirjoitusta.)
Tänään pääsin lähtemään jo vähän aiemmin töistä, koska sain tehtyä hommani etuajassa. Nousin siis bussiin ja olin iloinen saadessani hieman ylimääräistä aikaa itselleni. Bussi ajoi tuttua reittiä, kunnes aloin miettimään erään risteyksen kohdalla, että eikös se normaalisti käänny tuosta. Samalla hetkellä kanssamatkustajani alkoivat huutelemaan kuskille. "Hei!" "Ei meidän tänne pitänyt mennä!" "Minne sä ajat?" Kuskin piti tehdä seuraavalla pysäkillä u-käännös, joka ei ollut sulavin mahdollinen, koska tie ei ollut tarpeeksi leveä. Käännöksen aikana bussi keikkui tavallista enemmän, jolloin selkäni aloitti jälleen kovaäänisen kapinointinsa.
Kotiin tultuani olisin halunnut lähteä ulos lepyttelemään selkä parkaani mutta sade esti aikeeni, joten
venyttelin ja makasin kovalla lattialla. Joku joskus sanoi sen auttavan. Lopulta päätin ottaa päikkärit. Selkääni kuitenkin juili vieläkin joten tein pari kierto liikettä jolloin kuului naks, ja sitten helpotti. Ainakin päiväunien ajaksi ja vähän sen jälkeen. Nyt jälleen selkäni on jumissa.
Kommentit
Lähetä kommentti