Sadan vuoden yksinäisyys

Lupasin kirjoittaa Länsimaisen kirjallisuuden klassikot -kurssin puitteissa lukemistani kirjoista ja nyt viimein toteutan lupaukseni. Aloitan kylläkin nyt siitä viimeisestä jonka luin, koska se on nyt mielessä parhaiten.

Luin siis viimeisimmäksi Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyyden ja täytyy sanoa, että jäin täysin tämän kirjan lumoihin. Kirja edustaa maagista realismia eli realismia jossa on fantasian elementtejä. Kirjan tarina kertoo Macondossa, kolumbialaisessa kylässä, asuvasta Buendiojen suvusta. Sen loistosta ja tuhosta. Hahmot ovat mielenkiintoisia, heille sattuu kaikkea maagista, niin hyvässä kuin pahassa. Macondon kohtalo on suoraan yhteydessä Buendiojen sukuun. Kun suku kukoistaa niin kyläkin kukoistaa. Kun suku kuihtuu, kyläkin alkaa kadota.

Kirja piti todella hyvin otteissaan ja se oli todella mielenkiintoinen. Heti kun pääsin loppuun päästin suustani huokauksen ja halusin lukea kirjan uudelleen. Aivan alusta asti. Olen tosin kuullut joidenkin sanoneen, etteivät he ymmärrä teosta ja tähän on varmaan syynä valittu tyyli. Realismin ja fantasin yhdistäminen ei välttämättä sovi kaikille. Itse kuitenkin suosittelen kirjaa erittäin lämpimästi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fuksiaiset

Lasange, lasangne

Kolmen keikka