Juoppohullun päiväkirja -elokuva
Juha Vuorisen Juoppuhullun päiväkirja -sarja on ollut tässä huushollissa jo aika pitkään kova sana. Käytiin siis eilen katsomassa Juoppohullun päiväkirja -elokuva. Ensimmäisen trailerin nähtyäni odotin paljon mutta päätin kuitenkin hillitä odotuksiani, etten vaan pety. Enkä pettynyt.
Elokuva oli ihan hyvä. Paljon hauskoja kohtauksia ja uskollinen Juoppoohullun maailmalle. Parasta oli näyttelijät, varsinkin pääosaa näytellyt Joonas Saartamo sopi Juha Bergin rooliin täydellisesti. Krista Kososen Tiina toimi myös hyvin tomerana AA-kerhon vetäjänä ja Juhan rakkauden kohteena. Pönäkän hölmöläisen, Kristianin, roolissa loisti Santtu Karvonen. Erikoisen Mikaelin roolissa oli Johannes Holopainen. Minusta Holopainen oli hyvä ratsaisu rooliin mutta siskoni mielestä näyttelijän olisi pitänyt olla hieman vanhempi. No, makunsa kullakin.
Kirjoihin perustuvissa elokuvissa on aina se vaara, että kirjan fanit ovat luoneet mielessään hahmot tietynlaisiksi ja odottavat tietynlaista lopputulosta. Juoppohullun päiväkirja on varmasti ollut siitä vaikea valkokankaalle siirrettävä, että ainakaan ensimmäisessä osassa ei ole selkeää juonta. Kirja koostuu vain päähenkilön päiväkirjan merkinnöistä, joissa käsitellään erilisiä ryyppäys- ja riehuntaretkiä. Siihen nähden elokuvan käsikirjoitus oli varsin hyvä. Tietenkin elokuvan lopusta voi olla montaa mieltä.
Juoppohullun päiväkirja oli elokuvana siis suhteellisen onnistunut. Hauska ja sisältää joitakin taiteellisia ratkaisuja. Suosittelen elokuvaa siis niille, jotka tietävät mistä kirjassa on kysymys mutta varoitan samalla, että elokuva on aika pitkälle käsikirjoittaja-ohjaajan, Lauri Maijalan, näkemys Juoppohullun päiväkirjasta.
Elokuva oli ihan hyvä. Paljon hauskoja kohtauksia ja uskollinen Juoppoohullun maailmalle. Parasta oli näyttelijät, varsinkin pääosaa näytellyt Joonas Saartamo sopi Juha Bergin rooliin täydellisesti. Krista Kososen Tiina toimi myös hyvin tomerana AA-kerhon vetäjänä ja Juhan rakkauden kohteena. Pönäkän hölmöläisen, Kristianin, roolissa loisti Santtu Karvonen. Erikoisen Mikaelin roolissa oli Johannes Holopainen. Minusta Holopainen oli hyvä ratsaisu rooliin mutta siskoni mielestä näyttelijän olisi pitänyt olla hieman vanhempi. No, makunsa kullakin.
Kirjoihin perustuvissa elokuvissa on aina se vaara, että kirjan fanit ovat luoneet mielessään hahmot tietynlaisiksi ja odottavat tietynlaista lopputulosta. Juoppohullun päiväkirja on varmasti ollut siitä vaikea valkokankaalle siirrettävä, että ainakaan ensimmäisessä osassa ei ole selkeää juonta. Kirja koostuu vain päähenkilön päiväkirjan merkinnöistä, joissa käsitellään erilisiä ryyppäys- ja riehuntaretkiä. Siihen nähden elokuvan käsikirjoitus oli varsin hyvä. Tietenkin elokuvan lopusta voi olla montaa mieltä.
Juoppohullun päiväkirja oli elokuvana siis suhteellisen onnistunut. Hauska ja sisältää joitakin taiteellisia ratkaisuja. Suosittelen elokuvaa siis niille, jotka tietävät mistä kirjassa on kysymys mutta varoitan samalla, että elokuva on aika pitkälle käsikirjoittaja-ohjaajan, Lauri Maijalan, näkemys Juoppohullun päiväkirjasta.
Kommentit
Lähetä kommentti