Sormuksen matka

Mentiin Timon kanssa joulukuussa 2008 kihloihin ja siitä lähtien on vasemmassa nimettömässäni ollut koristeena hopeinen sormus. Viime joulukuussa kävi ikävä vahinko. Käydessäni Tohmajärvellä autoin äitiä ulkotöissä. Sisälle mentyäni tajusin sormuksen kadonneen. Hätäpäissäni etsin sormusta kaikkialta mutta sitä ei vaan löytynyt. Pelkäsin sen tippuneen lumeen. Tuolloin sitä ei koskaan tulisi löytymään.

Pääsiäisenä äiti soitti yllättävän puhelun. Sormus oli löytynyt! Se oli ollut käyttämäni työhanskan sisällä koko ajan! Itsehän tutkin kyseiset hanskat monta kertaa. Ne olivat minulle liian isot, kuluneet ja sormen päistä kovettuneet. Ravisteluistani huolimatta sormus ei tippunut pois, joten luulin ettei se sormus olisi niissä ainakaan. Kaiken lisäksi isä on käyttänyt hanskoja minun jälkeeni, mm. hiihtoretkellä. Vasta pääsiäisenä isä löysi sormuksen hanskasta. Hyvin se oli sinne sormen päähän piiloutunut.

Äiti toi nyt sunnuntaina sormuksen minulle Joensuuhun. Se oli hyvin mustunut mutta äidin antamalla vinkillä sain sen jälleen kirkkaaksi. Käytin hammasharjaa ja -tahnaa. Tässä tulos.

Sormus on kuitenkin tummempi kun sitä vertaa Timon sormukseen mutta ainakaan se ei ole enää likainen. Ja saahan elämisen jäljet näkyä. Saahan?

Kommentit

  1. Aika hurja matka, mutta hienoa, että löytyi! Aika hyvin kyllä lähtee näköjään ihan hammastahnallakin puhtaaksi. Olen kerran kokeillut semmoista oikeaa hopeanpuhdistusainetta hopealautaseen, mutta aika nopeasti se alkoi tummua uudelleen :/ Pitäisi varmaan kokeilla hammastahnaa ensikerralla ;D

    VastaaPoista
  2. Miun äiti on kävelevä Niksi Pirkka :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Foliokiharat

Lasange, lasangne

Timo kylässä -Sunnuntai