Kolmen keikka

Olin suunnitellut viettäväni rauhallisen lauantaipäivän. Ideana oli kirjoittaa opparia eteenpäin ja lukea kirjoja. Tämä jäi kuitenkin lähinnä idea-asteelle, kun yläkerrassa alkoi kauhea poraaminen. Sain kirjoitettua opparia peräti puoli sivua eteenpäin. Päätin luovuttaa. "Ei tästä tule tänään yhtään mitään."

Sitten kaverilta tuli Facebookissa viesti. Olisinko halukas lähtemään illalla keikalla? Mikä ettei. Gloriassa esiintyi kolme bändiä, joista en tuntenut yhtäkään. Päätin kuitenki lähteä avoimin mielin, koska eihän sitä ikinä tiedä mistä se seuraava lempibändi löytyy. Lisäksi sisäänpääsy oli vain 8 euroa (+ narikka 2€), mikä on suhteellisen halpa kolmen bändin keikasta.


Tapasimme kaverin kanssa rautatieasemalla ja totta kai kävelimme ristiin. Onneksi kännykät on keksitty. Kävelimme keikkapaikalle ja olimme ensimmäisinä sisällä. Pikku hiljaa porukkaa alkoi valumaan sisään. Tapahtuma ei kyllä ollut mikään yleisömenestys. Ihmisiä oli ylllättävän vähän mutta toisaalta Helsingissä on aina jossain jotain joten kilpailu on kovaa.

Ensimmäinen esiintyjä aloitti ainakin puolituntia myöhässä. Lieneekö syy ollut siinä että paikalle odotettiin vielä lisää katsojia.

Ensimmäisenä aloitti The Riot Soul. Varsin tuntematon, tuore rockyhtye. Heistä pidin todella paljon. Oikeastaan he olivat koko illan paras yhtye. Laulaja oli todella karismaattinen ja bändin liveveto toimi todella hyvin. Tanssijalkaa pikkaisen jo vipatti. Suosittelen kuuntelemaan heidän Kill the Rock n` Roll Star -biisinsä. Jotenkin jäi kutina siitä että näistä tyypeistä kuullaan vielä enemmänkin.


Seuraavana esiintyi Hellcity Punks. Joku kommentoi keikan jälkeen että odotti heiltä enemmän punkkia. Niin minäkin. Ainakin nimen perusteella. Mutta ihan hyvää rokkikamaa tämäkin. Hyvä meininki lavalla ja lavan edessäkin näytti olevan meininkiä. Itse istuin koko keikan ajan yläkerrassa.


Viimeisenä esiintyi illan pääesiintyvä, Private Line. Jälleen kerran bändi josta en ole ikinä kuullutkaan mutta muut tuntuvat tietävän. Ainakin nimeltä. Kyseisen bändin aikana lavan eteen ilmestyi lisää porukkaa. Mekin menimme alas kuuntelemaan. Private Line jätti minut henkilökohtaisesti jotenkin kylmäksi. Ihan ok mutta jotain puuttui.

Lähdimme jo hyvissä ajoin ennen viimeistä biisiä. Erkanimme kaverin kanssa rautatieaseman kohdilla ja päätimme että jotain pitää vielä järkätä ennen kuin minä muutan kuun lopulla takaisin Joensuuhun. Mikäs siinä. Mielelläänhän sitä viettää aikaa kavereiden kanssa. Kyllä se ainakin yksin kämpällä nyhjöttämisen voittaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Foliokiharat

Lasange, lasangne

Timo kylässä -Sunnuntai