Suomen huonoin kuski?
Tein tänään jotain uskomatonta. Ajoin Helsingissä! Ruuhka-aikaan! Manuaalivaihteistolla! Ja selvisin hengissä!
Jouduin tänään töiden takia hyppäämään ratin taakse. Voin suoraan myöntää että kyllä pelotti! En ole ajanut manuaalivaihteisella autolla ikuisuuksiin. Kesällä treenasin vähän Timon kanssa Pieksämäen entisen lukion pihalla. Sitä edellinen kerta olikin autokoulussa. Enkä ikinä ole ajanut Helsingissä. Bussikaistat ja useampi kaistainen moottoritie olivat jotain aivan uutta.
Ajamiseni olikin aika helvetin nykivää. Muutaman kerran auto sammui, jopa keskelle risteystä! Ihme että olen vielä elossa! Sainkin osakseni aika monta kertaa vihaista tyyttäilyä. Muutaman kerran ajoin myös harhaan, navigaattorista huolimatta. En oikeastaan eksynyt mutta olin väärällä kaistalla enkä voinut kääntyä silloin kun olisi pitänyt. Onneksi navigaattori osasi laskea aina uuden reitin.
Takaisin tullessa olikin sitten jo vähemmän ongelmia vaihteiston kanssa. Mutta olisittepa kuulleet kuinka ne ulisivat! Mielessäni kävi niin monta kertaan ajon aikana että jos Suomeen tulisi nyt tv-formaatti Suomen huonoimmista kuskeista, olisin varmasti kärkikahinoissa mukana. (Automaattivaihteistolla ajan kyllä hyvin mutta manuaalit... Krääh!)
Mutta sain käytyä hakemassa sen pirun pillkihaalarin ja sain auton kunnossa takaisin paikoilleen. Muistin jopa merkitä ajopäiväkirjaan kilometrit ja muut. Mutta linja-autossa istuessani mieleeni syttyi huoli: Laitoinko navigaattorin takaisin hansikaslokeroon? Lisäksi parkkeerasin auton vähän vinottain enkä jäänyt oikomaan sitä koska luulin seuraavan jo tarvitsevan sitä kuten minulle oli ilmoitettu ennen reissuun lähtöä. Mutta ei. Sinne se jäi nyt. On se ruudun sisällä, ei niin kauhean vinossa mutta ei siitä kyllä tyylipisteitä saa.
Jouduin tänään töiden takia hyppäämään ratin taakse. Voin suoraan myöntää että kyllä pelotti! En ole ajanut manuaalivaihteisella autolla ikuisuuksiin. Kesällä treenasin vähän Timon kanssa Pieksämäen entisen lukion pihalla. Sitä edellinen kerta olikin autokoulussa. Enkä ikinä ole ajanut Helsingissä. Bussikaistat ja useampi kaistainen moottoritie olivat jotain aivan uutta.
Ajamiseni olikin aika helvetin nykivää. Muutaman kerran auto sammui, jopa keskelle risteystä! Ihme että olen vielä elossa! Sainkin osakseni aika monta kertaa vihaista tyyttäilyä. Muutaman kerran ajoin myös harhaan, navigaattorista huolimatta. En oikeastaan eksynyt mutta olin väärällä kaistalla enkä voinut kääntyä silloin kun olisi pitänyt. Onneksi navigaattori osasi laskea aina uuden reitin.
Takaisin tullessa olikin sitten jo vähemmän ongelmia vaihteiston kanssa. Mutta olisittepa kuulleet kuinka ne ulisivat! Mielessäni kävi niin monta kertaan ajon aikana että jos Suomeen tulisi nyt tv-formaatti Suomen huonoimmista kuskeista, olisin varmasti kärkikahinoissa mukana. (Automaattivaihteistolla ajan kyllä hyvin mutta manuaalit... Krääh!)
Mutta sain käytyä hakemassa sen pirun pillkihaalarin ja sain auton kunnossa takaisin paikoilleen. Muistin jopa merkitä ajopäiväkirjaan kilometrit ja muut. Mutta linja-autossa istuessani mieleeni syttyi huoli: Laitoinko navigaattorin takaisin hansikaslokeroon? Lisäksi parkkeerasin auton vähän vinottain enkä jäänyt oikomaan sitä koska luulin seuraavan jo tarvitsevan sitä kuten minulle oli ilmoitettu ennen reissuun lähtöä. Mutta ei. Sinne se jäi nyt. On se ruudun sisällä, ei niin kauhean vinossa mutta ei siitä kyllä tyylipisteitä saa.
Kommentit
Lähetä kommentti