Poika raidallisessa pyjamassa
"Kun avaat tämän kirjan, lähdet matkalle yhdeksänvuotiaan Bruno-pojan kanssa. (Tämä ei kylläkään ole kirja yhdeksänvuotiaille.) Ennen pitkää saavutte Brunon kanssa aidalle. Joka puolella maailmaa on samanlaisia aitoja. Toivottavasti sinun ei koskaan tarvitse kohdata sellaista aitaa."
Lukaisinpas eilen junamatkalla John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa -teoksen. Iholla kulki kylmät väreet ja mieli laukkasi vielä pitkän aikaa kirjan luettuani.
Kirja on kirjoitettu lapsen näkökulmasta, mikä tuo tarinaan oman erityisen mausteensa. Se on uskottava. Vaikka ihmiset, aikuiset ihmiset, ovat kuinka pahoja, ei lapsi sitä aina pysty käsittämään. Tuo lapsille ominainen naivius on kadonnut meistä. Suurin osa tuntuu unohtavan mitä maailma oli lapsen silmin katsottuna. Lapset elävät aikuisten hirmutekojen keskellä. Ihmiset ovat julmia toisilleen. Varsinkin erilaisille ihmisille. Varsinkin aikuiset toisilleen, sekä lapsille ja niille joilla ei ole kykyä puolustautua. Lapset oppivat aikuisia katsomalla. Lapsista kasvaa julmia aikuisia. Historian virheet uusiutuvat aina. Mietitäänpä näitä aitoja, niitä pirun aitoja, joilla ne toiset eristetään muista. Niitä löytyy edelleen, esimerkiksi tuolta pyhästä maasta jossa uskonnoliset ryhmittyvät käyvät taistelua toisiaan vastaan.
En aio kertoa kirjan tapahtumista mitään, koska se pilaisi lukukokemuksen. Kehoitan vain lukemaan. Kirja ei ole edes pitkä, vain 204 sivua jotka ainakin allekirjoittanut ahmi nopealla tahdilla. Varoitan kuitenkin herkimpiä sieluja, tarina on todella koskettava.
Kirjan pohjaltahan on myös tehty elokuva jota en kyllä ole nähnyt mutta nyt minun on yksinkertaisesti pakko nähdä se. Silläkin uhalla että itken viikon ajan järkytykseeni.
Lukaisinpas eilen junamatkalla John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa -teoksen. Iholla kulki kylmät väreet ja mieli laukkasi vielä pitkän aikaa kirjan luettuani.
Kirja on kirjoitettu lapsen näkökulmasta, mikä tuo tarinaan oman erityisen mausteensa. Se on uskottava. Vaikka ihmiset, aikuiset ihmiset, ovat kuinka pahoja, ei lapsi sitä aina pysty käsittämään. Tuo lapsille ominainen naivius on kadonnut meistä. Suurin osa tuntuu unohtavan mitä maailma oli lapsen silmin katsottuna. Lapset elävät aikuisten hirmutekojen keskellä. Ihmiset ovat julmia toisilleen. Varsinkin erilaisille ihmisille. Varsinkin aikuiset toisilleen, sekä lapsille ja niille joilla ei ole kykyä puolustautua. Lapset oppivat aikuisia katsomalla. Lapsista kasvaa julmia aikuisia. Historian virheet uusiutuvat aina. Mietitäänpä näitä aitoja, niitä pirun aitoja, joilla ne toiset eristetään muista. Niitä löytyy edelleen, esimerkiksi tuolta pyhästä maasta jossa uskonnoliset ryhmittyvät käyvät taistelua toisiaan vastaan.
En aio kertoa kirjan tapahtumista mitään, koska se pilaisi lukukokemuksen. Kehoitan vain lukemaan. Kirja ei ole edes pitkä, vain 204 sivua jotka ainakin allekirjoittanut ahmi nopealla tahdilla. Varoitan kuitenkin herkimpiä sieluja, tarina on todella koskettava.
Kirjan pohjaltahan on myös tehty elokuva jota en kyllä ole nähnyt mutta nyt minun on yksinkertaisesti pakko nähdä se. Silläkin uhalla että itken viikon ajan järkytykseeni.
Kommentit
Lähetä kommentti